maanantai 2. lokakuuta 2017

Quicket-leiri ja haun loppupimeä

Toissaviikonloppuna oltiin Kuralan kartanolla jo kolmannella Quicket-leirillä. Tällä kertaa oltiin mukana koko viikonlopun ajan. Osmon kanssa treenattiin perjantaina vähän tokoa, lauantaina aamupäivällä jälkeä, lauantaina iltapäivällä esineruutua ja sunnuntaina aamupäivällä hakua.

Perjantain tokossa treenattiin vähän höntsäillen seuraamista, paikallaoloa ja kaukokäskyjä. Motivaatio tokon suhteen on ollut pitkään aika matalalla kun täällä Tammisaaressa ei oikein ole ollut treeniseuraa.

Lauantain jäljestyksessä Heidi teki meille n. 200m pitkän jäljen metsään, jäljellä oli 4 esinettä. Jälki ehti vanheta noin 2 tuntia ja sadetta tuli kaatamalla. Kerran aiemmin ollaan jäljestetty sateessa ja se meni itseasiassa todella hyvin, joten odotukset olivat aika hyvät. Jälki löytyi janalta hyvin ja kaikki esineet ilmaistiin opetetulla tavalla. Jäljellä oli myös yksi kaatuneen puun ylitys, mikä sujui hyvin.

Lauantain esineruudussa tehtiin Osmon kanssa vähän pentutyylistä treeniä, sillä me ollaan viimeksi treenattu tätä ehkä 4 vuotta sitten. Ilona vei alueelle esineet niin, että Osmo näki. Osmo kyllä etsi aktiivisesti ja pysyi alueella, mutta voi olla, ettei oikein kuitenkaan tiennyt mitä haki. Löysi ensimmäisen esineen itse alueelta ja toisen etsintään menin auttamaan.

Sunnuntaina oltiin Osmon kanssa ainoita, jotka teki pelastushakua, muut teki PK-hakua. Meillä oli siis tallaamaton alue, lukuunottamatta kolmea maalimiestä, jotka sinne käveli. Alue oli n. 1,5ha, kivikkoa, kalliota ja hakkuujätteitä. Ensimmäisen ja toisen löysi nopeasti ja ilmaisi hyvin, kolmatta joutui vähän enemmänkin hakemaan.


Lauantaina 30.9. oltiin Osmon kanssa haun loppupimeän kokeessa. Odotukset oli kovat, koska treeneissä oli mennyt aiemmin niin hyvin. Meidän vuoro oli neljäntenä, eli päästiin metsään n. klo 23. Alue oli, niinkuin koesäännöissä lukee, 3 ha ja maalimiehiä oli 3. Aikaa alueen läpikäymiseen oli 45 minuuttia.

Lähdettiin Osmon kanssa kiertämään aluetta oikeasta reunasta kartalla ylöspäin ja sieltä takareunalle, missä oli iso jyrkänne. Kierreltiin hullulla jyrkänteellä tovi kunnes vahingossa törmäsin maalimieheen. Jäin odottelemaan hetken ja lähdin kiertämään maalimiestä. Törmäsin kuitenkin maalimieheen uudestaan ja testaaja antoi varoituksen sanan. Osmo alkoi ilmaisemaan mutta hieman liian kaukana eikä tarkentanut missä maalimies oli. Kyselin siltä sitten "missä on?" ja sain varoituksen koiran auttamisesta ilmaisussa. Hyväksyin kuitenkin huonon ilmaisun ja saatiin vielä jatkaa matkaa.

Kierrettiin alueen reunaan asti ja lähdin siksakkaamaan alueen halki. Oltiin kävelty koko alue läpi ja löydetty vain yksi. Oma usko alkoi loppumaan ja kyselin jo, alkaako aika loppumaan. Koska aikaa oli kuitenkin jäljellä vielä 15 minuuttia päätin lähteä halkomaan alueen. Löydettiin yksi seisova maalimies, minkä Osmo ilmaisi hyvin. Tosin myöhemmin ilmeni, että Osmo oli käynyt sielä jo aiemmin ilmaisematta.

Tämän tietämättä jatkettiin kuitenkin eteenpäin ja hakkuuaukiolla, mikä oli täynnä hakuujätekasoja, huomasin Osmolla olevan hajun. Kierrettiin yhtä kasaa, kun Osmo sitä niin haisteli. Toisella kierroksella se meni taas samaan kohtaan haistelemaan ja alkoi vaikeasti haukkumaan, jos sitä haukkumiseksi edes voi kutsua. Hyväksyin ilmaisun kuitenkin.

Lopputulokseksi hylätty suoritus. Ilmaisuun varmuutta oudoilla maalimiehillä. Testaajan mielestä ollaan superhyvä pari ja päästään vielä pitkälle. Hänen mielestä meidän yhteistyö pelaa. Meidän pitää nyt treenata vaikeampia maalimiehiä, muullakin kuin pressulla peitettyjä (lue: kokonaisten puiden alle haudattuja). Kyllä ärsyttää kovasti, mutta ymmärrän toki, ettei testaaja voinut meitä hyväksyä.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Vähän kaikenlaista

Aloitetaan Valtsusta, jolla on ollut korvat kipeenä jo jonkin aikaa. Sille on alkanut kasvaa enemmänkin rasvapatteja ja nyt muutama myös korviin. Äitini kävi sen kanssa eläinlääkärissä mutta mitään korvatulehdusta vakavampaa ei onneksi ilmeisesti löytynyt. Alkaahan hepalla ikää jo olemaan pian 10 vuotta ja sen huomaa.

Ravistelemisen estämiseksi sille laitettiin tyylikäs huivi 
Noin viikon ajan meillä on täällä Tammisaaressa ollut hoidossa Andy, joka on Osmon siskonpoika. On ollut hauska nähdä vähän miltä näyttäisi jos tähänkin perheeseen tulisi toinen muutilainen. Avopuoliso pelkäsi aluksi miten koirat erottaisi toisistaan, mutta onhan niissä jo kokoeroakin! Viikko on mennyt todella nopeasti ja tuntuu jopa kurjalta luovuttaa Andy takaisin. Se on kyllä sellainen ilopilleri!



Osmon kanssa treenattiin maanantaina hakua omalla porukalla. Tavoitteena oli tehdä vähän pidempi treeni vähän haastavammassa maastossa. Kyseessä oli siis metsä, missä kasvoi runsaasti saniaisia, nuorta puustoa sekä paljon kaadettua vesakkoa. 

Alue oli noin 1.5ha ja toiveena olisi ollut, että olisi ehtinyt edes hämärtää. Oltiin kuitenkin liian ripeitä muiden koirakoiden kohdalla, ettei aurinkokaan ollut ehtinyt vielä laskea. Otettiin kuitenkin kaksi maalimiestä, joiden paikkaa en itse tiennyt. 

Mukaan alueelle sain myös kartturin, joka piti minut alueella ja oikeassa suunnassa suunnitelmaani nähden. Osmo tosin poikkesi heti suunnitelmastasi, taisi jo olla haju ensimmäisestä maalimiehestä. Se pinkasi nimittäin alueen vasempaan takareunaan ja aloitti haukkumisen. Toista maalimiestä lähdettiin etsimään takareunaa pitkin, siinäkään en ehtinyt edes takareunalle kun Osmo jo ilmaisi seuraavan maalimiehen, joka oli peitetty pressulla. 

Se siitä pitkästä treenistä siis. Osmohan löysi kaikki vähän liiankin nopeasti. Seuraavaksi pidemmäksi treeniksi olisi hyvä saada oikeasti pimeää, vielä vähän vaikeammin piilotetut maalimiehet sekä vielä isompi alue. 


Eilen, perjantaina, meillä oli jälkitreenit. Osmolle tehtiin n. 200m pitkä jälki metsään minne jätettiin 2 esinettä. Halusin antaa jäljen vanheta noin 2 tuntia joten treenattiin kaikki muut koirakot ensin ja otettiin Osmo viimeisenä. Jälki lähti metsätieltä suoraan metsään, joten me koukattiin mukaan metsän kautta tien suuntaisesti. Osmo löysi kyllä jäljen ja lähti jäljestämään, hukkasi sen välillä mutta löysi taas uudestaan. 

Molemmista esineistä sai aika aikaisin ilmavainun ja hukkasi silloin myös jäljenkin. Ensimmäisen esineen ohitti ensin mutta koska sillä oli siitä jo haju, se palasi vielä ilmaisemaan sen. Ilmaisuna se ei muistanut maahanmenoa vaan otti sen suuhun. Toisella ilmaisu sujui täydellisesti. Ei mikään paras mahdollinen jälki, ei kyllä huonoinkaan ja harmittaa kun en saanut sitä videolle (yritys oli kova, gopro oli jo päässä mutta akku ilmeisesti loppu). 


Nyt työelämä vaihtuu taas opiskeluelämään, joten ehdin enemmän touhuta myös Osmon kanssa. Opinnäytetyö on jo vauhdissa ja sitä kirjoittaessa keksii yleensä kivasti kaikkea muuta hauskaa, kuten Osmon kanssa tekemistä tai jopa siivoamista! 

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Jälkikoulutusviikonloppu

Edellisviikonloppuna osallistuttiin Osmon kanssa pelastuskoiraryhmän järjestämään jälkikoulutusviikonloppuun. Kouluttajana toimi John Wedde, joka on Suomen Pelastuskoiraliiton puheenjohtaja.

Viikonloppua ennen saatiin tehtäväksi vastata erinäisiin kysymyksiin niin pelastuskoiran työstä, jäljestämisestä kuin ohjaajan toiminnastakin. Viikonloppu alkoi puolen päivän mittaisella luennolla missä ensin saatiin kuulla yleisesti jäljestämisestä ja lopuksi keskusteltiin kunkin koirakon vastauksista.

Mulla itselläni on parannettavaa, mun pitää nimittäin oppia luottamaan koiraan. Osmolle päätettiin tehdä aluksi haahuilujälki missä oli 3 lelua ja sen jälkeen helppo jälki avonaisessa maastossa ilman kikkailuja.

Haahuilujäljellä Osmo ei ihan herännyt tehtävänannon toivomalla tavalla, se löysi leluista vain viimeisen. Varsinainen älki oli n. 4 tuntia vanha ja esineitä 5. Lähdettiin janalta työskentelemään ja Osmo löysi kyllä jäljen mutta jäljesti vähän matkaa ja hukkasi sen. Aktiivisesti etsi kyllä aina sen takaisin ja jatkoi työskentelyä hukkaamisesta huolimatta. Löydettiin ensimmäinen esine millä ilmaisu oli lähes täydellinen. Päätettiin lopettaa harjoitus siihen, sillä opittiinhan aikaisemmin luennolla, että pitää oppia lopettamaan hyvään suoritukseen varsinkin, jos jatkuva suoritus ei välttämättä ole sen parempi kuin mitä siihen mennessä oli.

Kuva: Sari Herrala
Päivästä tuli pitkä, sillä suunniteltu kesto oli n. 8 tuntia mutta todellisuudessa päivä venyi 13 tuntiseksi.

Seuraava päivä oltiin pelkästään metsässä. Osmolle tehtiin taas helpohko jälki jokseenkin avonaiseen ja helppoon maastoon. Tällä kertaa ensimmäinen esine oli lähempänä, n. 50 metriä janalta ja jäljellä oli kokonaisuudessaan vain kaksi esinettä ja pituutta 150m. Haahuilujälki oli tällä kertaa vain polulta metsään heitetty lelu minkä etsimisen Osmo tajusi nopeasti.


Koulutusviikonloppu oli todella antoisa. Siellä sai seurata treenikavereiden jäljestystä ja sai paljon uutta tietoa jälkiharrastuksesta.

Nyt Osmo on n. 2 ja puoli viikkoa vanhempieni luona sekä Vantaalla. että mökillä kun itsellä on pari reissua tulossa. Sen jälkeen päästäänkin sitten jatkamaan harjoittelua treenikavereiden kanssa.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

200. blogiteksti

2.4.2011 siirsin blogin tänne Bloggeriin ja tänään saan kirjoittaa 200. blogikirjoituksen. Tässä välissä on tapahtunut ties mitä, parhaimpana päällä sain tietysti oman pienen karvareuhkani <3

Tänään olin järjestämässä hälytysryhmän treenejä ja koska tiedossa oli pitkä päivä johdossa päätettiin tehdä omille koirille jäljet siinä odotellessa. Osmolle jäljen pituutta tuli n. 300m ja esineitä oli 3 pientä ja yksi isompi. Jälki lähti traktoripolulta, Osmo ei nostanut jäljeä polulta vaan jouduin hieman auttamaan. Jäljestys näytti hyvältä ja ensimmäinen esine löytyi helposti. En vieläkään ole ihan varma, pitäiskö Osmon ottaa esine suuhun ja tuoda mulle vai käydä maahan esineen kohdalle.

Ensimmäisen esineen Osmo otti suuhun ja toi. Ajattelin, että se kelpaa ja palkkasin leikillä ja nameilla. Jatkettiin matkaa ja annoin Osmolle vähän enemmän tilaa työskennellä. Osmo kävi maahan yhtäkkiä ja ajattelin, että nyt on joku pielessä. Tyhmä ajatus, sillä Osmo ilmaisi esinettä. Matka jatkui taas tarkalla työskentelyllä, kolmannen esineen Osmo otti taas suuhun ja toi, palkkasin siitä kuitenkin.

Sen jälkeen Osmo vähän poikkesi jäljeltä ja odotin muutamaan kertaan, että Osmo löytää jäljen uudestaan. Viimeinen esine oli vähän isompi, Osmo näki sen ja kävi tökkäämässä sitä nenällä mutta ei reagoinut mitenkään muuten. Jäin odottamaan parempaa reagointia, Osmo kierteli siinä ympärillä ja käskin maahan seuraavan kerran kun bongasi esineen.

Treeni oli ainakin mulle todella hyvä, en tiennyt yhtään missä jälki meni eikä takana ollut ketään kertomassa ollaanko oikeassa. Oli siis pakko vaan luottaa koiraan. Nyt kun ei tarvinnut ajatella missä se jälki nyt menikään pystyi keskittymään satasella koiraan. Tällaisia treenejä tarvitaan kyllä ehdottomasti lisää.

Keskiviikosta lauantaihin Osmo oli Vantaalla, itse olin palveluskoiratapahtumassa Bortsujen erkkarissa valokuvaajana, lähdin perjantaiksi takaisin töihin ja tulin lauantaiksi takaisin Vantaalle katsomaan tokon SM-kisoja.




keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Pelastuskoiraliiton haun peruskoe

Osmon kanssa osallistuttiin lauantaina UPK'n järjestämään hakukokeeseen. Osmon kanssa käytiin peruskoe jo kertaalleen puolitoista vuotta sitten mutta silloin tulos oli hylätty. Tällä kertaa osattiin paremmin ja tulos oli hyväksytty.

Keli oli koepäivänä mikä ihmeellisin. Välillä paistoi aurinko ja oli lämmintä, välillä tuli rakeita, välillä vettä, välillä räntää jne. Tuulta ei ollut välillä ollenkaan ja välillä pieniä puuskan tapaisia tuulahduksia. Hieman tuntui siis haastavalta ja jännittävältä lähteä alueelle.

Alue oli, niinkuin perusradan kuuluu olla, 1,5ha. Alueella oli tiheää nuorta kuusikkoa mutta myös aukeita paikkoja ja vesakkoa. Ensimmäinen maalimies löytyi ensimmäisen sivun lopusta risukasan alta. Osmo tutki jonkin aikaa, voiko maalimies tosiaan olla tässä. Ilmaisu oli kuitenkin hyvä.

Jatkettiin alueen takareunaa ja toisessa päädyssä päätin lähteä halkaisemaan aluetta. Osmo eteni hyvin ja pyysin sitä muutamaan kertaan tarkistamaan tiheän kuusikon. Toinen maalimies löytyi yhden kuusen oksien sisältä. Sitäkin Osmo hetken mietti mutta haukkui kuitenkin hyvin.

Koeaikaa on kokonaisuudessa 20 minuuttia, meille riitti tällä kertaa 11 minuuttia. Paljon kokemusta ollaan saatu näiden kahden kokeen välissä ja sen huomasi. Osasin itsekin paljon paremmin liikkua alueella ja tarkistaa tuulen. Mun tarvitsee vaan oppia luottamaan Osmoon. Nyt jatketaan treenailuja ja katsotaan, missä vaiheessa uskalletaan lähteä loppukokeeseen.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Uimassa

Viikonloppu oltiin Osmon kanssa Vantaalla. Perjantaina käytiin Petbrossilla uimassa Osmon ja Valtsun kanssa. Osmo oli viimeksi käynyt uimahallissa kolmikuisena eli n. 5 vuotta sitten, joten se ei tietenkään enää muistanut miten altaaseen pääsee. Valtsu taas ei ollut koskaan aikaisemmin uinut muualla kuin järvessä ja meressä.

Osmo saatiin veteen ihan houkuttelemalla. Olin itse altaan toisella puolella pallon kanssa ja äitini oli Osmon kanssa rampilla. Hetken aikaa Osmo seisoskeli siinä, näytti siltä ja äänteli niin, että haluisi mennä veteen muttei uskalla. Hetken päästä se kuitenkin pienen tuuppauksen jälkeen hypähti veteen ja sen jälkeen se oli menossa sinne kokoajan.

Valtsun kanssa oli hieman vaikeampaa, puttailtiin sitä jonkin aikaa rampilla. Kovin kiinnostunut se oli vedestä ja halusi lähteä hakemaan palloa, ei kuitenkaan oikein uskaltanut. Ensimmäisellä kerralla Valtsu ui ikään kuin ei olisi uinut koskaan aiemmin, läpsytellen etutassuilla veden pintaa niin, että kaikki varmasti kastuivat. Sen jälkeen pidettiin Valtsulle pieni hengähdystauko ja uudella yrityksellä Valtsu oppi jutun jujun ja sehän myös innostui touhusta.



Lauantaina ja sunnuntaina pojat saivat olla isäni kanssa Vantaalla sillä aikaa, kun minä ja äitini oltiin ensiapukurssilla. EA1 kurssi ja etsintäkurssi on vaatimuksina hälytysryhmään pääsyssä, etsintäkurssin olenkin käynyt jo kaksi vuotta sitten mutta EA kurssi on jäänyt käymättä. Nyt kuitenkin sain suoritettua kurssin ja pääsen hälyryhmään. 

Osmo on myös ilmoitettu hakukokeeseen, ollaan varasijalla 1, joten saa nähdä pääseekö myös Osmo hälyryhmään. 

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Perjantain hakutreenit

Perjantain hakutreeneissä otettiin Osmolle vain kaksi maalimiestä. Tehtiin vähän kokeisiin valmistava treeni, alue oli tiheää, nuorta kuusimetsää ja siihen kuului riistan ruokintapaikka. Tehtiin pieni paikallaolo samalla, kuin maalimiehet vietiin metsään.

Ensimmäistä maalimiestä lähdettiin etsimään tiheiköstä. Tuuliapua ei saanut juuri ollenkaan ja paikka oli tosi vaikeakulkuista. Huomattiin, että Osmo ei irronnut yhtään niin kauas tiheikössä kuin tavallisessa, aukeammassa metsässä. Oma suuntavaisto heitti hieman ja jouduttiin pyytämään maalimieheltä pientä ääniapua, jotta osattiin suunnistaa edes vähän lähemmäs. Lopulta Osmo sai hajun ja lähti ilmaisemaan.

Seuraavaa lähdettiin etsimään tiheikön reunalle ruokintapaikalle, tosin Osmo oli sitä mieltä, että tiheikössä se seuraavakin varmasti on. Ohjasin kuitenkin Osmon aakeammalle alueelle ja lähdin kiertämään ruokintapaikan alla pressun sisällä olevaa maalimiestä hieman kauempaa. Osmo sai hajun hyvin ja ilmaisi, yritti etsiä parasta paikkaa ja kiersi maalimiestä.

Sunnuntaina olin etsintäkoulutuksessa hakuryhmän kautta. Opittiin paljon uutta etsintäsuunnitelman tekemisestä ja muutenkin hakutreeneistä. Paljon hyviä uusia oppeja sieltä sai ja nyt odotetaankin innolla seuraavia treenejä, niin voi hyödyntää opittuja asioita käytännössä.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Haku- ja jälkitreenit

Perjantaina oli taas Osmon hakutreenit. Meillä oli uusia kokelaita mukana ja Osmo sai toimia haukkuilmaisun esittäjänä. Otettiin siis kaksi näkölähtöä, jotta uudet näkisivät miten homma toimii ja miltä näyttää kun koira ilmaisee. Osmo toki kuumu aikalailla näkölähdöstä ja aloitti haukkumisen jo reilusti ajoissa. Haukkukin oli vähän turhan innokasta mutta näinhän siinä käy kun valmiiksi innokasta koiraa hetsataan.

Omalla vuorolla oikeissa treeneissä otettiin neljä maalimiestä. Yksi oli ulkohuussissa ovi kiinni, toinen pukukopin sisällä istumassa penkillä jalat ylhäällä, kolmas syvässä ojassa ja neljäs avohakkuualueella.

Osmo löysi ensiksi huussin, mikä oli vähän killerinä heti alussa. Se haukkui ulkopuolella niinkuin pitikin, avasin oven ja odotin vielä muutamaa haukkua ennen kuin maalimies sai antaa palkan. Toisena Osmo löysi pukukopin. Se oli sellainen labyrintti ja Osmo ei keksinyt sisäänmenoa vaan jäi haukkumaan ulkopuolelle. Autoin vähän kyselemällä Osmolta missäs se olisi, Osmo löysi kolon ja haukkui maalimiehellä.

Kolmantena löytyi avohakkuulla ollut, se löytyi helposti ja haukku oli hyvä. Viimeisenä ojassa oleva maalimies, mikä osottautui aika vaikeaksi. Haju ei juurikaan liikkunut ojasta ja pyörittiinkin siinä jonkin aikaa, ennenkuin Osmo sai hajun vastakkaiselta puolelta ojaa.

Jälkeä treenattiin sunnuntaina Inkoon taajamassa. Osmolle tehtiin n. 500m pitkä jälki ja siinä runsaasti esineitä. Meillä on myös ollut Nelson hoidossa perjantaista asti ja tein sille pienen nakkijäljen.


Tällä kertaa treeni oli molemmille liian vaikea. Nelsonin jäljelle laitoin nakkeja liian harvakseen eikä se oikein saanut jutun jujusta kiinni. Sen kanssa onkin jäljestetty vain kerran aiemmin ja se oli metsässä.


Osmon jäljen yli ristiin ja poikki käveli vähän väliä ihmisiä ja jälkiä oli paljon. Osmo ei oikein löytänyt oikeaa hajua. Oikea moodi sillä oli päällä mutta kokemattomuus näkyi epävarmuutena ja seilailuna. Ilmaisujakaan se ei juurikaan tehnyt, eihän se meinannut esineitä löytääkään. Ei tehty jälkeä loppuun vaan lopetettiin puoliväliin jokseenkin hyvään esineilmaisuun.


Mulla oli mukana myös GoPro kamera, mikä kuvasi jokaisen suorituksen ohjaajan omasta näkökulmasta. Treenit meni kuitenkin sen verran metsään, etten viiden minuutin sähellystä jaksa tänne ladata. 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Hajusteluvideo

Sain vihdoinkin aikaiseksi treenata hajutunnistusta häkkivarastossa. Joka kerta kun vien tai haen sieltä jotain mietin, että täällä oliskin kiva paikka treenata. Nyt sain vietyä sinne huonekalutassun hajustettuna tutulla neilikalla.

video
Valitettavasti video on vähän hämärä ja tarkennus ties missä. GoPro:sta loppui akku ja jouduin turvautumaan kännykkään.

tiistai 28. helmikuuta 2017

Jälkivideo

video

Tässä video sunnuntain jäljestämistä. Osmon kanssa ei oltu koskaan aiemmin tehty jälkeä lumella koska mulla oli käsitys, että talvella ei voi jäljestää. Nyt kuitenkin saatiin asiaan uusi näkemys.

Videolla kuulu kun annan Osmolle jokaisen esineen kohdalla maahan-käskyn. Kokeilin ensin jos Osmo muistaisi kesältä ilmaisun mutta ei olla kovinkaan paljon vielä treenattu. Päätin siis antaa sille vielä jäljellä vinkin ainakin kunnes kotona maahanmeno esineellle tulee automaattisesti.

Kulman takana huomaa, että tuuli tuo toisen seinämän luota hajut ja vie ne ylös betoniseinälle. Siinä sai aika konkreettisesti nähdä kuinka hajut liikkuu.

Lopussa olin liian hidas esineillä maahan-käskyllä ja Osmo otti esineet suuhun.