tiistai 21. maaliskuuta 2017

Perjantain hakutreenit

Perjantain hakutreeneissä otettiin Osmolle vain kaksi maalimiestä. Tehtiin vähän kokeisiin valmistava treeni, alue oli tiheää, nuorta kuusimetsää ja siihen kuului riistan ruokintapaikka. Tehtiin pieni paikallaolo samalla, kuin maalimiehet vietiin metsään.

Ensimmäistä maalimiestä lähdettiin etsimään tiheiköstä. Tuuliapua ei saanut juuri ollenkaan ja paikka oli tosi vaikeakulkuista. Huomattiin, että Osmo ei irronnut yhtään niin kauas tiheikössä kuin tavallisessa, aukeammassa metsässä. Oma suuntavaisto heitti hieman ja jouduttiin pyytämään maalimieheltä pientä ääniapua, jotta osattiin suunnistaa edes vähän lähemmäs. Lopulta Osmo sai hajun ja lähti ilmaisemaan.

Seuraavaa lähdettiin etsimään tiheikön reunalle ruokintapaikalle, tosin Osmo oli sitä mieltä, että tiheikössä se seuraavakin varmasti on. Ohjasin kuitenkin Osmon aakeammalle alueelle ja lähdin kiertämään ruokintapaikan alla pressun sisällä olevaa maalimiestä hieman kauempaa. Osmo sai hajun hyvin ja ilmaisi, yritti etsiä parasta paikkaa ja kiersi maalimiestä.

Sunnuntaina olin etsintäkoulutuksessa hakuryhmän kautta. Opittiin paljon uutta etsintäsuunnitelman tekemisestä ja muutenkin hakutreeneistä. Paljon hyviä uusia oppeja sieltä sai ja nyt odotetaankin innolla seuraavia treenejä, niin voi hyödyntää opittuja asioita käytännössä.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Haku- ja jälkitreenit

Perjantaina oli taas Osmon hakutreenit. Meillä oli uusia kokelaita mukana ja Osmo sai toimia haukkuilmaisun esittäjänä. Otettiin siis kaksi näkölähtöä, jotta uudet näkisivät miten homma toimii ja miltä näyttää kun koira ilmaisee. Osmo toki kuumu aikalailla näkölähdöstä ja aloitti haukkumisen jo reilusti ajoissa. Haukkukin oli vähän turhan innokasta mutta näinhän siinä käy kun valmiiksi innokasta koiraa hetsataan.

Omalla vuorolla oikeissa treeneissä otettiin neljä maalimiestä. Yksi oli ulkohuussissa ovi kiinni, toinen pukukopin sisällä istumassa penkillä jalat ylhäällä, kolmas syvässä ojassa ja neljäs avohakkuualueella.

Osmo löysi ensiksi huussin, mikä oli vähän killerinä heti alussa. Se haukkui ulkopuolella niinkuin pitikin, avasin oven ja odotin vielä muutamaa haukkua ennen kuin maalimies sai antaa palkan. Toisena Osmo löysi pukukopin. Se oli sellainen labyrintti ja Osmo ei keksinyt sisäänmenoa vaan jäi haukkumaan ulkopuolelle. Autoin vähän kyselemällä Osmolta missäs se olisi, Osmo löysi kolon ja haukkui maalimiehellä.

Kolmantena löytyi avohakkuulla ollut, se löytyi helposti ja haukku oli hyvä. Viimeisenä ojassa oleva maalimies, mikä osottautui aika vaikeaksi. Haju ei juurikaan liikkunut ojasta ja pyörittiinkin siinä jonkin aikaa, ennenkuin Osmo sai hajun vastakkaiselta puolelta ojaa.

Jälkeä treenattiin sunnuntaina Inkoon taajamassa. Osmolle tehtiin n. 500m pitkä jälki ja siinä runsaasti esineitä. Meillä on myös ollut Nelson hoidossa perjantaista asti ja tein sille pienen nakkijäljen.


Tällä kertaa treeni oli molemmille liian vaikea. Nelsonin jäljelle laitoin nakkeja liian harvakseen eikä se oikein saanut jutun jujusta kiinni. Sen kanssa onkin jäljestetty vain kerran aiemmin ja se oli metsässä.


Osmon jäljen yli ristiin ja poikki käveli vähän väliä ihmisiä ja jälkiä oli paljon. Osmo ei oikein löytänyt oikeaa hajua. Oikea moodi sillä oli päällä mutta kokemattomuus näkyi epävarmuutena ja seilailuna. Ilmaisujakaan se ei juurikaan tehnyt, eihän se meinannut esineitä löytääkään. Ei tehty jälkeä loppuun vaan lopetettiin puoliväliin jokseenkin hyvään esineilmaisuun.


Mulla oli mukana myös GoPro kamera, mikä kuvasi jokaisen suorituksen ohjaajan omasta näkökulmasta. Treenit meni kuitenkin sen verran metsään, etten viiden minuutin sähellystä jaksa tänne ladata. 

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Hajusteluvideo

Sain vihdoinkin aikaiseksi treenata hajutunnistusta häkkivarastossa. Joka kerta kun vien tai haen sieltä jotain mietin, että täällä oliskin kiva paikka treenata. Nyt sain vietyä sinne huonekalutassun hajustettuna tutulla neilikalla.

video
Valitettavasti video on vähän hämärä ja tarkennus ties missä. GoPro:sta loppui akku ja jouduin turvautumaan kännykkään.

tiistai 28. helmikuuta 2017

Jälkivideo

video

Tässä video sunnuntain jäljestämistä. Osmon kanssa ei oltu koskaan aiemmin tehty jälkeä lumella koska mulla oli käsitys, että talvella ei voi jäljestää. Nyt kuitenkin saatiin asiaan uusi näkemys.

Videolla kuulu kun annan Osmolle jokaisen esineen kohdalla maahan-käskyn. Kokeilin ensin jos Osmo muistaisi kesältä ilmaisun mutta ei olla kovinkaan paljon vielä treenattu. Päätin siis antaa sille vielä jäljellä vinkin ainakin kunnes kotona maahanmeno esineellle tulee automaattisesti.

Kulman takana huomaa, että tuuli tuo toisen seinämän luota hajut ja vie ne ylös betoniseinälle. Siinä sai aika konkreettisesti nähdä kuinka hajut liikkuu.

Lopussa olin liian hidas esineillä maahan-käskyllä ja Osmo otti esineet suuhun.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Kaikenlaista toimintaa

Aloitetaan Nelsonista, joka oli meillä hoidossa puolitoista viikkoa perjantaista sunnuntaihin. Osmo sai lenkeille leikkikaverin ja me toisen rapsuteltavan. Hoitoaika meni suhteellisen kivuttomasti mutta toki silti tuntuu kivalta taas kun on vain yksi koira asunnossa.



Osmon kanssa käytiin perjantaina hakutreeneissä ja sunnuntaina jälkitreeneissä. Hakutreeneissä teemana oli pimeätreeni. Osmolle otettiin kolme maalimiestä, ohjeena odottaa n 20 haukkua, heittää lelu Osmon taakse, nousta piilosta ja leikittää hetken. Osmo lähti kuin ohjus ja löysi kaksi ensimmäistä nopeasti. Ensimmäisellä haukku oli vähän heikompaa mutta toisella kuulosti jo tosi hyvältä. Kolmatta etsittiin jonkin aikaa ja oma suuntavaisto katosi pimeydessä. Osmo kuitenkin löysi ja haukkui hyvin. 

Jälkitreeneissä treenattiin kalustekauppojen parkkipaikalla, Osmolle tehtiin ehkä 300m pitkä jälki missä oli 10 esinettä. Treenistä on myös video, minkä lataan tänne myöhemmin. 


Torstaina kävin pikaisella iltapäivävisiitillä Vantaalla ja käytiin samalla lenkillä valkoisten koirien kanssa. Sunnuntaina puolestaan saatiin koko perhe Valtsu mukana kylään meille. 


keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Valkoiset ja hakutreenit

Viimeviikolla molemmat valkoiset oli meillä hoidossa. Odotin kivaa ja aktiivista viikkoa mutta todellisuudessa oli stressaavaa ja ei niin aktiivista. Tytöt oli stressaantuneita kun oli uusi kämppä ja mukana ihminen, ketä ne ei kunnolla vielä tunne. Yöt nukuttiin huonosti ja päivät meni puoliunessa. Metsälenkillä käytiin kuitenkin joka päivä, joten Osmokin pääsi pitkästä aikaa kunnolla rallattelemaan. Osmon selkä on nyt pysynyt hyvänä liikunnan lisäämisestä huolimatta, joten näyttää siltä, että se alkaa olemaan terve.



Osmon kanssa käytiin sunnuntaina taas hakutreeneissä. Otettiin kerrankin neljä maalimiestä, annoin kahdelle maalimiehelle nakkipurkit ja kahdelle lelut. Nakkimaalimiehet istutettiin metsään ensin, jotta Osmo ei enää leikkimisen jälkeen joutuisi syömään. Lelumaalimiehet siis upotettiin sitä mukaan kun metsässä kuljettiin.

Ohjeena oli palkata haukun aloituksesta. Ensimmäisellä Osmo aloitti haukkumisen niin aikaisin, että haukkuja tuli 5. Muilla kerroilla aloitti vasta lähempänä ja palkka saatiin oikeaan aikaan. Pikkuhiljaa voi taas alkaa lisäämään vaativuutta treeneihin. Huomaa kyllä, kun normaalisti maalimiehiä on kolme, kun Osmo oli jo kolmen jälkeen lopettamassa treeniä. Useammin pitäisi vaihdella määriä, mutta kun se kolme on niin sopiva ;)

lauantai 28. tammikuuta 2017

Viimeinen laser

Torstaina käytiin toivottavasti viimeisen kerran Osmon kanssa laserterapiassa ja se vaikuttikin parantuneen jo hyvin. Osmo onkin ollut paljon iloisempi ja aktiivisempi kotona ja lenkeillä, joten parantumisen huomaa arjessakin. Pikkuhiljaa lisätään lenkkeihin pituutta ja voidaan päästää sitä vähän vapaaksi.

Sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa hakutreeneissä. Osmolle otettiin kolme maalimiestä ja tavallisen lelupalkan sijaan valitsin rauhallisemman namipalkkauksen. Pidin Osmon kokoajan liinassa, jotta se ei pääsisi hulluttelemaan tavalliseen tapaan. Ensimmäisen maalimiehen Osmo löysi nopeasti ja vähän huomaamattakin, kun olin itse kävelemässä reippaasti ohi. Ohjeeksi oli annettu haukun aloituksesta palkkaaminen. Osmo haukahti muutaman kerran ja jäi kehun jälkeen odottamaan lelua. En muista koska sitä olisi hakutreeneissä palkattu nameilla ja Osmokaan ei meinannut tajuta mennä lähemmäs syömään purkista namit.

Seuraavan maalimiehen kohdalla olikin jo helpompaa, kaikki maalimiehet oli laitettu helppoihin piiloihin aika lähelle polkua, joten oli helppo kulkea liinan kanssa. Kaikilla Osmo teki niinkuin pyydettiin.
Huomenna sunnuntaina suunnataan Vantaalle ja maanantaina meidän mukaan tänne Tammisaareen lähtee myös Tryffel ja Friida. Valkoista arkea eletään viikko eteenpäin.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Ainiin, nyt on vuosi 2017

Muiden blogipostauksia lueskellessa tuli mieleen, että voisin itsekin tehdä katsauksen viimevuoden tavoitteisiin ja kasailla uusia tälle vuodelle. Vuonna 2016 ei ehditty kovinkaan paljon treenailla eikä käyty yksissäkään kisoissa. Aika hankalaa on välillä yhdistää täyspäiväinen opiskelu, työ ja koiraharrastukset ja tällä hetkellä arjessa pärjääminen on etusijalla. Opiskelua on onneksi jäljellä reilu vuosi ja sen jälkeen pitäisi helpottaa.

Vuoden 2016 tavoitteet olivat:
- Pelastushakukokeeseen ja peruskokeesta hyväksytty tulos
- Koirahiihdossa startti
- DB1 tai DS1 muutama startti
- VOI1 tai edes treenillä lähes valmiiksi

Näistä tavoitteista yksikään ei toteutunut. Pelastuspuolella olin melkein ilmoittautumassa kokeeseen mutten muista miksi se sitten jäi. Treenikertoja ei kertynyt hirmuisesti ja ehkä siksi kokeeseen meneminen tuntui epävarmalta.

Vetolajit jäivät kun Osmon kanssa loppukesästä kävin treenaamassa ja muutaman kilometrin jälkeen Osmo ontui toista etujalkaansa. Luultavasti vain siksi, kun sen anturat oli niin huonot (kuivat ja halkeilevat ja pohja oli hiekka/sora yhdistelmää) mutta säikähdin siitä sen verran, ettei olla sittemmin treenattu.

Tokoa ollaan treenattu todella vähän, kaukoja vähän jumppailtu kotona ja vähän perusasentoa. Musta tuntuukin, että sinä aikana kun Tammisaaressa asutaan ei saada tokossa itseämme koekuntoon. Täällä ei ole osaavaa ja kisaavaa treeniseuraa, joten omakin motivaatio on kadonnut. Suunnitelmissa on kuitenkin muuttaa jossain vaiheessa lähemmäs pääkaupunkiseutua ja sieltähän löytyy paljon seuroja ja vanhoja tuttuja treenikavereita.

Tavoitteet vuodelle 2017 voisivat näyttää vaikkapa tältä:
- Osmon selkä kuntoon
- Kuntoutus takaisin tavalliseen arkeen
- Aktiivisempi treenaaminen
- Mahdollisesti pelastushakukokeeseen

Ensisijainen tavoite on tietysti koiran hyvinvointi. Tosi kurjaa, kun toinen on kipeenä ja vaikka siltä energiaa löytyisikin ei sitä voi käyttää juuri mihinkään ilman, että hetken päästä on taas kipeänä. Eilen Osmo pääsi taas laserterapiaan ja tuntui kyllä auttavan, sillä Osmo oli todella energinen ja iloinen sen jälkeen. Toivottavasti saadaan pian selkä kuntoon ja päästään elämään tavallista elämää.

torstai 12. tammikuuta 2017

Olisko parempi?

Osmo ei edelleenkään ole oma itsensä. Se on epävarmempi kuin ennen ja rähjää hihnassa. Päätin käydä uudestaan Evidensiassa ortopedispesialistin luona kokeilemassa saisiko kuitenkin jotain lisää tietoa. Tämäkin eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä olisi pitkien selkälihasten venähdys tms ja että se menee levolla ohi. Osmo sai uudestaan viikon kipulääkekuurin ja levossa jatketaan.


Olen monen kanssa jo keskustellut aiheesta ja luulen myös, että Osmo on aika tylsistynyt ja turhautunut. Koira, jonka kanssa aiemmin on touhuttu ja liikuttu paljon, joutuu olemaan lähes kuukauden todella pienellä liikunnalla eli lyhyillä hihnalenkeillä. Toki me vähän treenaillaan kotona, ollaan jatkettu noseworkkia ja ollaan siirrytty lasipurkeista huonekalutassuihin. Nyt keskitytään hajujen ilmaisuun. Mitään tarkkaa suunnitelmaa en ole tähän harrastukseen keksinyt, mutta eiköhän se kuitenkin kotiharrastuksesta käy näinkin.

Osmo sai eläinlääkärissä laserterapiaa ja sitä suositeltiin jatkettavaksi muutaman kerran lisää. Onneksi Tammisaaresta löytyy laserin osaava hoitaja, ettei tarvitse ajaa Lohjalle niin usein. Ehkä tämä tästä alkaa parantumaan ja päästään takaisin normaaliin elämään.


Viime viikonloppuna Nelson oli hoidossa meillä. Osmo jaksoi hyvin hösöttäjää ja Nelsonkin osasi rauhoittua. Nyt huomaa Nelsoninkin kasvaneen edes vähän aikuisemmaksi ja sen hoitaminen ei enää ole yhtä rankkaa kuin ennen. Pakkassäässä auton takaluukku jäätyi kiinni joten metsälenkkejä varten koirat joutuivat matkustamaan häkkiä vähän erikoisemmissa paikoissa.



tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulu tuli, joulu meni

Voi tätä joulun aikaa... Kaikilla on kiire ja stressi, ruokaa ostetaan ylenmäärin ja syöminenkin karkaa käsistä. Me ollaan Osmon kanssa kuitenkin otettu rennosti, se satutti leikkiessä selkänsä ja ollaan oltu rauhallisella liikunnalla jo kaksi viikkoa. Käytiin Eläinlääkäri Evidensiassa tarkistamassa, ettei mistään vakavammasta ole kysymys, sielä selkä röntgattiin ja koko koira tunnusteltiin läpi. Mitään ei löytynyt joten selkälihaksen venähtäminen on siis ollut syynä Osmon ikävään oloon.


Osmo on siis ollut levossa jo jonkin aikaa ja se alkaakin olemaan tylsistynyt kotikoiran elämään. Jonkin aikaa on koiramaailmassa ollut tapetilla tämä uusi nosework-harrastus ja ajattelin, että tähän hetkeen se kuulostaa aika täydelliseltä aktivoimiselta sairaslomakoiralle. Hajuksi valikoitui neilikka kun en parempaa keksinyt - mutta mitähän väliä sillä on, kunhan haisee.

Osmo oppi nenänkäytön suhteellisen nopeasti. Se on sen verran nopea käännöksistään, että oppi ensin vain tökkimään purkkia ja päätinkin lisätä muutaman purkin lisää, jotta se oikeasti joutuisi haistelemaan. Nyt alkaa jo haistelukin sujua ja pitäisi miettiä miten tästä eteenpäin.

Valtsun, Tryffelin ja Friidan kohdalla helppoa oli niiden rauhallisuus. Valtsu oppi jutun todella nopeasti ja Tryffel ja Friida aika nopeasti perässä. Niiden kohdalla täytyy vaan muistaa, ettei voi ottaa yhtä monta toistoa peräjälkeen. Hauskaa tehdä tällaista, mihin kaikki koirat pystyvät - jopa Valtsu, jolla on tassu kipeä.


Joulu vietettiin siis Vantaalla perheen kanssa ja mukana oli tietysti myös kaikki neljä koiraa. Nyt ollaan taas takaisin Tammisaaressa ja pari viikkoa lomaa.