tiistai 18. helmikuuta 2014

Ohjatut agilityt

Tällä kertaa treeneissä oli tosi kiva rata. Tarpeeksi suoria mutta silti tarpeeksi haastetta. Mulla oli mukana Osmo ja tuurasin Jenniä myös Tryffelin kanssa.

Alku suoritettiin siten, että koira jätettiin esteen 1 taakse, itse sijoituttiin punaisen pisteen kohdalle. Koira vasemmalla kädellä hypyn 1 yli, rintamasuunnan käännöllä esteelle 2 ja vedätys kolmosen ja nelosen kautta putkeen. Takaakierto ja päällejuoksu esteelle 6 ja lähetys kepeille. Kepit sujui tällä kertaa Osmolta oikein hyvin, kolmesta kerrasta kaikki sujui täydellisesti. Esteet 8-14 olivat suhteellisen helpot, rengas ja kontaktit sujui oikein hyvin treenimäärään nähden. Esteelle 15 en aluksi lähettänyt tarpeeksi selvästi ja Osmo ohitti sen haukkuen. Niistolla otettiin koira mukaan putkelta 18 ja lähetettiin putkeen 20. Työnnettiin esteen 21 yli ja lähetys putkeen. Persjätöllä putkelta esteen 23 yli.

Me saatiin yllättäen alku toimimaan oikein hyvin ja Osmo piti silmänsä mun ohjauksessa. Inhottavana ongelmana se taas keksi alittaa ensimmäisen riman.

Tryffeli ei osanut lukea mun ohjausta enkä mitenkään saanut sitä kakkoshypyn yli. Kutsuin siis T'n esteen 2 takaa ja takaaleikkasin putkeen. Tryffelin kanssa jätettiin kepit tekemättä, kun ne on sen verran vaiheessa. Rengas ja kontaktit sujui Tryffeliltäkin oikein hyvin. En enää vaadi T'ltä pysäytyskontakteja vaan annan sen pitää vauhtia yllä. Se kun ei mitenkään näytä merkkejäkään, että loikkaisi kontaktialueen yli.

Aivan mahtava fiilis jäi näistä treeneistä! Pitkästä aikaa olisi pienoista agilityintoa ja saatiin Tryffelin kanssa Juusolta kommentti "nyt vaan kepit kuntoon ja kisoihin!", mikä piristi mahtavasti. Epätodellinen fiilis, että olin jo luovuttanut Tryffelin kanssa ja suurkiitos Paasivirran Sannalle Need for Speed- klinikan järjestämisestä, mikä motivaation nostatti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti