Tänään olin järjestämässä hälytysryhmän treenejä ja koska tiedossa oli pitkä päivä johdossa päätettiin tehdä omille koirille jäljet siinä odotellessa. Osmolle jäljen pituutta tuli n. 300m ja esineitä oli 3 pientä ja yksi isompi. Jälki lähti traktoripolulta, Osmo ei nostanut jäljeä polulta vaan jouduin hieman auttamaan. Jäljestys näytti hyvältä ja ensimmäinen esine löytyi helposti. En vieläkään ole ihan varma, pitäiskö Osmon ottaa esine suuhun ja tuoda mulle vai käydä maahan esineen kohdalle.
Ensimmäisen esineen Osmo otti suuhun ja toi. Ajattelin, että se kelpaa ja palkkasin leikillä ja nameilla. Jatkettiin matkaa ja annoin Osmolle vähän enemmän tilaa työskennellä. Osmo kävi maahan yhtäkkiä ja ajattelin, että nyt on joku pielessä. Tyhmä ajatus, sillä Osmo ilmaisi esinettä. Matka jatkui taas tarkalla työskentelyllä, kolmannen esineen Osmo otti taas suuhun ja toi, palkkasin siitä kuitenkin.
Sen jälkeen Osmo vähän poikkesi jäljeltä ja odotin muutamaan kertaan, että Osmo löytää jäljen uudestaan. Viimeinen esine oli vähän isompi, Osmo näki sen ja kävi tökkäämässä sitä nenällä mutta ei reagoinut mitenkään muuten. Jäin odottamaan parempaa reagointia, Osmo kierteli siinä ympärillä ja käskin maahan seuraavan kerran kun bongasi esineen.
Treeni oli ainakin mulle todella hyvä, en tiennyt yhtään missä jälki meni eikä takana ollut ketään kertomassa ollaanko oikeassa. Oli siis pakko vaan luottaa koiraan. Nyt kun ei tarvinnut ajatella missä se jälki nyt menikään pystyi keskittymään satasella koiraan. Tällaisia treenejä tarvitaan kyllä ehdottomasti lisää.
Keskiviikosta lauantaihin Osmo oli Vantaalla, itse olin palveluskoiratapahtumassa Bortsujen erkkarissa valokuvaajana, lähdin perjantaiksi takaisin töihin ja tulin lauantaiksi takaisin Vantaalle katsomaan tokon SM-kisoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti