Tänään koitti se päivä kun Olavi (Lucky My If I Fell)täytti kaksinumeroisen luvun. 10 vuotta ollaan saatu nauttia herran läsnäolosta ja onneksemme ei ole pahempia kremppoja näkynyt, joten saamme toivottavasti nauttia siitä vielä ainakin jonkin aikaa.
Viimeisin seisotuskuva (10.6.2010) 8v
Olavin kanssa ollaan siis treenailtu ja harrastettu jo vaikka mitä, onhan tässä kymmenen vuoden sisällä ehtinytkin vaikka aika onkin mennyt nopeasti. Olavin ollessa muutaman vuoden ikäinen käytiin säännöllisen epäsäännöllisesti raunioradalla. Vanhempani kyllästyivät touhuun ja Olavi oli muutaman vuoden pelkästään lenkkikaverina. Oman teini-ikäni alussa innostuin koirailuista ja päätin ottaa Olavin ohjat käteeni ja pilata sitä hieman lisää. Kävin n. 13 vuotiaana Olavin kanssa koirapuistoissa joka päivä, kiinnostus jatkui ja päätin aloittaa agilityn. Keväällä 2008, Olavin ollessa 6 vuotta, pääsimme HSKH'n agilityn alkeiskurssille ja sen myötä jatkokurssille.
Ehdimme harrastaa agilityä n. 2 vuotta kunnes jalat irtisanoi itsensä ja päätin jättää Olavin eläkkeelle. Sen jälkeen Olavi on elänyt rentoa eläkeläiselämää löhöten säkkituolissa ja haukkuen ylemmyydentunteella kaikki ohikulkijat. Olavi on kyllä ollut aivan mahtava koira vaikka monen monta kertaa sille hermoni menetänkin. Kamala ajatella sitä aikaa, jolloin joudumme Olavista luopumaan, ottakaamme siis kaiken nyt irti!
Olavin lempipaikka
Olavista pitäis ottaa 10v-seisotuskuva, yksin on jo Osmosta hankala ottaa (tosin sekin on jo rutinoitunut helpoksi), joten jos joku jaksaa "kärttyistä" vanhaherra-Olavia esim. lenkillä, voisin kaivata apua seisotuskuvan ottamiseen.
Onnea Olaville!
VastaaPoista