Ikävien asioiden loppu?

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, Osmolla oli suolitukos. Postauksessa iloitsin selviämisestä ja siitä, että päästiin helpolla. Puolitoista viikkoa tapauksen jälkeen olin jo siinä uskossa, että Osmolla on kaikki hyvin ja voidaan jatkaa elämää normaalisti. Annoin sille torstai-iltana ensimmäisen kalkkunan kaulan ja perjantaina aamulla ensimmäistä kertaa jauhettua lohta. Keskipäivällä Osmo oli apaattinen ja oksensi aamuruokansa. Iltaruokaa se ei syönyt, ei myöskään lauantain aamuruokaa.

Lauantaina lähdettiin illemmalla Aistin päivystykseen. Eläinlääkäri tutkiskeli ja totesi vatsan aivan tyhjäksi ja pehmeäksi. Koska syöty luu oli pelkkää rustoa oli pelko uudesta suolitukoksesta onneksi pieni, jätettiin siis kalliit röntgenkuvat ottamatta. Lääkäri mittasi lämmön hieman kohonneeksi ja päätyi ottamaan tulehdusarvot - nekin hieman koholla. Päädyttiin suoliston tulehdukseen. Kalkkunan kaula ja lohi olivat siis suolistolle vielä liikaa.

Lääkäristä saatiin kotiinviemisiksi viiden päivän antibioottikuuri, canicuria ja ohjeet tulevaan ruokailuun, Osmo nesteytettiin lääkärissä. Kotona keitettiin sille riisiä ja kanaa. Ruokavalio koostui neljän päivän ajan pelkästään keitetystä kanasta tai seitistä, riisistä sekä raejuustosta. Tiistaina otettiin mukaan jauhelihaa. Nyt pikkuhiljaa vähennän riisin ja raejuuston määrää ja korvaan ne jauhelihalla. Tällä kertaa edetään takaisin lähes samaan ruokavalioon paljon hitaammin.

Osmo on tosi laihassa kunnossa, sen istuinluut paistaisivat komeasti jos paksu karvapeite ei peittäisi. Se sai takaisin omaa tavallista virtaansa jo sunnuntaina ja nyt se on jo todella pirteä ja aktiivinen. Toivottavasti tällä kertaa ei toteudu "kolmas kerta toden sanoo" - sanonta...

Jotta tämä postaus ei jäisi ihan apeaksi... Eilen lenkkeiltiin Västerbyn kauniissa maisemissa, siitä muutama kuva alla.