Hyväksytty

Reilu viikko taaksepäin osallistuttiin uudemman kerran pelastushaun loppukokeeseen. Tällä kertaa kokeeseen, mikä järjestettiin Raisiossa. Koe alkoi klo 21, ensimmäinen koirakko pääsisi metsään n. 21.30 ja viimeinen n. 01:30. Ahdisti ajatus, että joutuisi olemaan viimeinen ja odottamaan autossa yli puolenyön.

Arpaonni ei suosinut, sillä me oltiin neljänsiä. Ensimmäinen ja viimeinen tosin olivat kaveruksia ja halusivat mieluiten olla peräkkäin ja lähteä samaan aikaan samalla autolla, joten sain vaihtaa paikkaa ensimmäisen kanssa. Jännittämiselle ei siis juurikaan jäänyt aikaa. Sosiaaliosuus meni oikein hyvin, tosin rivissä ei ollut myöskään ärsyttävästi haukkuvia koiria, joista Osmo ei tykkää.

Meidän vuoro oli tosiaan ensimmäisenä, seuraaminen meni vähän hankalasti haastavassa kuraisessa maastossa ja Osmo liukui vähän liian pitkälle eteen. Kutsuin kuitenkin aina takaisin sivulle, eikä se näyttänyt häiritsevän testaajaa. Paikallaolosta Osmo lähti heti aluksi, mutta käskin suoraan takaisin maahan, ja koska Osmo pysyi kuitenkin koko loppuajan saatiin jatkaa eteenpäin.

Punaisella merkitty koealue, vihreällä kulkureitti, numeroilla maalimiehet.

Lähdettiin alueen luoteiskulmasta. Päätin lähteä halkomaan aluetta pituussuunnassa ja alueelle päästyä päätin tehdä aika tiheästi kierroksia. Alueella oli tosi tiivistä kuusikkoa ja ainakin länsireuna oli todella haastavaa maastoa. Ensimmäinen maalimies löytyi, kun kuljettiin etelä-pohjois -suunnassa. Haukku tuli nopeasti ja tällä kertaa hyväksyin sen heti ensimmäisistä haukuista. 

Jatkettiin eteenpäin etsintäsuunnitelmassa, kiivettiin kallioiden päälle ja vasta muutaman luupin jälkeen Osmo irtosi pellon reunalle, missä kuusien välissä oli seisova maalimies. Matka jatkui ja hyvin nopeasti Osmo sai hajun kolmannesta maalimiehestä.

Koe meni hyvin, itse sain kommentiksi miettiä, kannattaako alue käydä läpi niin nopeasti (liian kova vauhti). Aikaa koealueen läpikäymiseen meni 28 minuuttia, kun kattoaika on 45 min. Huomasin toki jälkeenpäin, että olisi kannattanut lähteä halkomaan aluetta länsi-itä -suunnassa. Tuuli ilmeisesti tuli kuitenkin etelästä pohjoiseen vaikka olin katsovani, että tuulee idästä länteen. 

Kokonaisvaikutuksena oikein hyvä suoritus! Osmo irtosi paljon paremmin, kuin aikaisemmissa kokeissa ja itselläkin oli paljon varmempi olo. Tästä on hyvä lähteä polulla eteenpäin kohti uusia haasteita. 

Kurainen koira suorituksen jälkeen. 

Tänä sunnuntaina treenattiin hakua Kopparnäsissa Inkoossa. Päätin ottaa Osmon ensimmäiseksi, jolloin alue oli vielä tyhjä. Maalimiehet kävelivät alueelle ulkopuolelta ja suoraan piiloihin. Lähdin Osmon kanssa pellonreunaa halkoen maalimiehen tekemää jälkeä. Osmo nosti jäljen, vaikkei koskaan olla noin tuoreita jälkiä ajettukaan, ja jotenkuten jäljesti ensimmäiselle maalimiehelle.

Käveltiin alueen toiselle reunalle, mistä Osmo löysi toisen jäljen. Sitä oli ilmeisesti vaikeampi seurata ja Osmo poukkoili paljon enemmän. Maalimies löytyi, tosin en tiedä oliko ilma- vai maavainulla. Osmo haukahti muutaman kerran ja tuli katsomaan mihin jäin, maalimies oli kallion päällä ja itse olin jäänyt aika paljon jälkeen. Osmo meni kuitenkin takaisin haukkumaan heti, kun oli saanut näköyhteyden.

Kolmatta lähdettiin taas hakemaan alueen reunalta, tämä maalimies oli jyrkänteen keskellä niin, että Osmo ei päässyt sinne maalimiehen viereen. Osmo haukkui moneen eri kohtaan mutta odotin, että tarkentaisi kunnolla missä maalimies on. Odoteltiin jonkin aikaa ja lopulta Osmo tarkensi oikeaan paikkaan.

Höppänä katsoo ikkunasta.

Viime perjantaina oltiin pienen ryhmän kanssa yhteiskävelyllä Espoon keskuksessa. Kävelyllä mm. kannettiin koiria rullaportaissa, kuljettiin hissillä pareittain, juteltiin ihmisille ja odoteltiin Espoontorilla. Aika harvoin sitä enää liikkuu vilkkaissa paikoissa Osmon kanssa. Vantaalla asuessa, ja etenkin silloin kun en vielä omistanut ajokorttia, tuli liikuttua paljonkin Osmon kanssa. Nykyään auto on kuitenkin se mukavin valinta ja ollaanhan me asuttu maalla jo kolme vuotta.