Tunnari

Olen pitkään jo pohtinut, mikä tekee tunnarista niin vaikean liikkeen. Osmon kanssa tehtiin Hankoreissulla tunnaria ihan vaan piknikin yhteydessä kävyillä ja homma sujui. Samaa kokeiltiin muutama viikko myöhemmin myös tunnarikapuloilla, silloin Osmo nosti ensimmäisen eteen tulleen vaikka yritin luoda samaa tunnelmaa kuin aiemmin tehdyssä käpynoudossa.

Tunnarin opettamista ollaan kokeiltu jo muutamalla eri tavalla, ollaan piiloteltu omaa ruohikkoon, laitettu väärät jalkoihin ja oma 10m päähän heinikkoon jne. Miten toisaalta niin yksinkertainen liike voi olla niin hankala. Miten Osmon saisi haistelemaan ja keskittymään myös tunnarikapuloilla?

Eilen tehtiin tunnaria ensin kapuloilla ja kun homma meni pöpeliköksi joka kerta jouduin taas vaikeaan tilanteeseen - miten saan tämän liikkeen ikinä opetettua?! Kokeiltiin käpytunnarin tavoin tunnaria muilla kuin kapuloilla. Tyhjennettiin Wilkun autosta tavaraa kentälle ja otin omasta autosta yhden esineen. Tehtiin taas leikin ja pikniktunnelman tavoin ja uskomatonta mutta totta - se toimi! Osmo haisteli tavaroita tarkasti ja toi joka kerta oman.

Tänään kokeilin samaa kotona. Ensimmäinen ongelma oli löytää "väärän" hajuisia tavaroita - onneksi meillä on ulkovarasto, minkä tavarat haisevat lähinnä tukahtuneelta puulta. Levitin varastosta tavaroita pihalle ja otin omat hikisukat jalastani ja kääräisin ne nyytiksi, olkoon se oma. Taas käpytunnarin ja pikniktunnelman seuraamana saatiin kaikki suoritukset onnistuneiksi. Kokeilin pienen tauon jälkeen myös kapselipurkkia omana, mikä ehkä vähän olisi ikävämpi suussa, mutta eroa ei tapahtunut. Oikein hyviä suorituksia.

Jatketaan tavaratunnareita vielä jonkin aikaa, seuraavaksi etapiksi ajattelin vaihtaa omaesineen kapulaksi, tai vaikkapa toisin päin, muut kapuloita mutta oma joku esine. Kumpi lienee parempi..?