Läheltä piti

Viikko taaksepäin elettiin jännittäviä päiviä. Perjantaina ja lauantaina treenattiin Osmon kanssa ihan normaalisti, perjantaina Oonan kanssa Rally-tokoa, lauantaina tokoa ja hakua. Lauantai-iltana Osmo ei syönyt, nyrpisti nenäänsä ruualle - ei todellakaan Osmon tapaista. Se oli tosi flegmaattinen, makasi lempipaikallaan pitkään liikkumatta. Sunnuntaina se ei syönyt aamuruokaansa, päivällä olisi ollut Quickettien treenipäivä mutta se jäi tällä kertaa Osmolta väliin.

Sunnuntaina illalla aloin jo olemaan tosi huolestunut. Kolme ateriaa syömättä ja koira oli ihan maassa, se oksenteli, ensin aiempia ruokiaan ja myöhemmin pelkkää limaa. Annettiin kasvattajan kehotuksesta parafiiniöljyä jos kyseessä olisi suolitukos. Maanantaina aamupäivällä suunnattiin eläinlääkäriin. Yleensä Osmon mielestä eläinlääkärit on ihan parhaita mutta tällä kertaa se juuri ja juuri heilautti häntäänsä. Lääkäri tutki Osmon ja päätyi ottamaan röntgenkuvat vatsa-alueesta.

Kaiken kauhuksi röntgenkuvasta paljastui pieni terävä luupala kiinnittyneenä suoleen, suoli oli muutenkin tosi ärtynyt. Päivän ajan kokeiltiin suurta annosta parafiiniöljyä monta kertaa päivässä jospa selvittäisiin ilman leikkausta ja luupala lähtisi itsestään. Tiistaina Osmo oli jo lähemmäs oma itsensä ja toivoin kovasti, että se olisi merkki luupalan irtoamisesta. Tiistaina uusintaröntgen oli pelastus - luupalaa ei näkynyt kuvassa, suoli tosin oli todella ärtynyt.

Leikkausta ei siis tarvittu, luojan kiitos! Kotona Osmo sai pitkästä aikaa ruokaa ja se söikin sen normaalilla innolla. Parafiiniöljyä jatkettiin vielä. Osmo yritti etsiä kakkapaikkaa mutta se jäi aina puolitiehen. Iltapäivällä vihdoin monen minikävelyn jälkeen kakka tuli ja tottakai huolestuneena omistajana tökin sitä tikulla ja toivoin löytäväni sieltä etsimäni. Pieni luupala löytyi todella löysästä, lähes vetisestä kakasta!

Nyt uskalsin jo antaa Osmolle lisää ruokaa ja toivoin, että suoli toipuisi. En uskaltanut iloita vielä, sillä kun suoli oli noin ärtynyt, oli suuri riski uudelle tukokselle. Muutama päivä pidettiin Osmoa levossa (tai ainakin yritettiin) ja hyvä merkkihän oli Osmon normalisoitunut iloisuus ja energisyys. Se oli kokoajan kerjäämässä ruokaa ja pienestäkin purkin kolautuksesta se juoksi keittiöön ruuan toivossa.

Tänään kakka oli vihdoin normaalia! Selvittiin siis säikähdyksellä ja saan pitää rakkaan Muusilaiseni vielä. <3