lauantai 2. syyskuuta 2017

Vähän kaikenlaista

Aloitetaan Valtsusta, jolla on ollut korvat kipeenä jo jonkin aikaa. Sille on alkanut kasvaa enemmänkin rasvapatteja ja nyt muutama myös korviin. Äitini kävi sen kanssa eläinlääkärissä mutta mitään korvatulehdusta vakavampaa ei onneksi ilmeisesti löytynyt. Alkaahan hepalla ikää jo olemaan pian 10 vuotta ja sen huomaa.

Ravistelemisen estämiseksi sille laitettiin tyylikäs huivi 
Noin viikon ajan meillä on täällä Tammisaaressa ollut hoidossa Andy, joka on Osmon siskonpoika. On ollut hauska nähdä vähän miltä näyttäisi jos tähänkin perheeseen tulisi toinen muutilainen. Avopuoliso pelkäsi aluksi miten koirat erottaisi toisistaan, mutta onhan niissä jo kokoeroakin! Viikko on mennyt todella nopeasti ja tuntuu jopa kurjalta luovuttaa Andy takaisin. Se on kyllä sellainen ilopilleri!



Osmon kanssa treenattiin maanantaina hakua omalla porukalla. Tavoitteena oli tehdä vähän pidempi treeni vähän haastavammassa maastossa. Kyseessä oli siis metsä, missä kasvoi runsaasti saniaisia, nuorta puustoa sekä paljon kaadettua vesakkoa. 

Alue oli noin 1.5ha ja toiveena olisi ollut, että olisi ehtinyt edes hämärtää. Oltiin kuitenkin liian ripeitä muiden koirakoiden kohdalla, ettei aurinkokaan ollut ehtinyt vielä laskea. Otettiin kuitenkin kaksi maalimiestä, joiden paikkaa en itse tiennyt. 

Mukaan alueelle sain myös kartturin, joka piti minut alueella ja oikeassa suunnassa suunnitelmaani nähden. Osmo tosin poikkesi heti suunnitelmastasi, taisi jo olla haju ensimmäisestä maalimiehestä. Se pinkasi nimittäin alueen vasempaan takareunaan ja aloitti haukkumisen. Toista maalimiestä lähdettiin etsimään takareunaa pitkin, siinäkään en ehtinyt edes takareunalle kun Osmo jo ilmaisi seuraavan maalimiehen, joka oli peitetty pressulla. 

Se siitä pitkästä treenistä siis. Osmohan löysi kaikki vähän liiankin nopeasti. Seuraavaksi pidemmäksi treeniksi olisi hyvä saada oikeasti pimeää, vielä vähän vaikeammin piilotetut maalimiehet sekä vielä isompi alue. 


Eilen, perjantaina, meillä oli jälkitreenit. Osmolle tehtiin n. 200m pitkä jälki metsään minne jätettiin 2 esinettä. Halusin antaa jäljen vanheta noin 2 tuntia joten treenattiin kaikki muut koirakot ensin ja otettiin Osmo viimeisenä. Jälki lähti metsätieltä suoraan metsään, joten me koukattiin mukaan metsän kautta tien suuntaisesti. Osmo löysi kyllä jäljen ja lähti jäljestämään, hukkasi sen välillä mutta löysi taas uudestaan. 

Molemmista esineistä sai aika aikaisin ilmavainun ja hukkasi silloin myös jäljenkin. Ensimmäisen esineen ohitti ensin mutta koska sillä oli siitä jo haju, se palasi vielä ilmaisemaan sen. Ilmaisuna se ei muistanut maahanmenoa vaan otti sen suuhun. Toisella ilmaisu sujui täydellisesti. Ei mikään paras mahdollinen jälki, ei kyllä huonoinkaan ja harmittaa kun en saanut sitä videolle (yritys oli kova, gopro oli jo päässä mutta akku ilmeisesti loppu). 


Nyt työelämä vaihtuu taas opiskeluelämään, joten ehdin enemmän touhuta myös Osmon kanssa. Opinnäytetyö on jo vauhdissa ja sitä kirjoittaessa keksii yleensä kivasti kaikkea muuta hauskaa, kuten Osmon kanssa tekemistä tai jopa siivoamista! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti