Sunnuntai vietettiin muutaman valkkarikaverin kanssa Primal Sense Farmilla paimentamassa. Osmon kanssa ollaan siis käyty jo kolme kertaa aiemmin, tosin koska aina on ollut puoli vuotta välissä ollaan aina aloitettu alusta. Eihän tuota meidän toimintaa miksikään paimentamiseksi voi kutsua mutta voisiko jos Osmolta vähän herättelisi vaistoja?
Osmon "paimennus" kävi läpi tämän tyyppistä kaavaa: "ooh lampaita *räyh*kiskaisu*", "katos lampaan kakkaa tässä näin nam nam", "hei kato Friida siinä aidan toisella puolella, mites olis pieni paini"... Välillä tuli pieniä toivonpilkahduksia, ihan kuin sillä jokin olisi raksuttanut aivoissa. Vaatisi kyllä ainakin sen 10 kertaa ennen kuin tuota paimennukseksi voisi kutsua.
Kutkuttaa kovasti käyttäisinkö 300€ paimennukseen, mihin Osmo ehkä mahdollisesti syttyisi. Pahimmassa tapauksessa heittäisin rahat lähes hukkaan eikä Osmo syttyisi ollenkaan. Parhaassa tapauksessa jatkettaisiin harrastusta ja Osmosta tulisi hieno paimen.
Tutkin Osmon sukua paimentavien sukulaisten toivossa. Osmon isän, Ticon, isän isä on työskennellyt lammastilalla australiassa mutta muuta ainakaan työkseen paimentavaa ei löytynyt. Muutama on ilmeisesti käynyt kokeilemassa muutaman kerran mutta ihan harrastukseksi sitä ei kai voi luokitella.
Googlaillessa huomasin Sabinan postauksen näyttelylinjaisten bortsujen vähättelystä ja voin hyvin samaistua. Kirjoitus täällä! Mä itseasiassa joudun aika useasti vähättelyn uhriksi kun Osmoa ei uskota bortsuksi. Eihän se edes ole niin paha kuin jotkut näyttelyvoittajat! Yleensä kritisoidaan sen leveää päätä ja kuonoa - juuri ne kohdat mistä Osmossa tykkään eniten. Rakastan sen söpöä töpselikuonoa, sen ihanaa epäsymmetristä kuviota nenän päällä ja sen supersuloista leveäää nallekarhupäätä.
Vaikka varmaankaan useimmat ihmiset eivät tarkoita pahaa se tuntuu silti ikävältä kun kyseessä on oma kaikkein tärkein eläin, oma perheenjäsen. Toki kaikissa on aina huonojakin puolia ja jokainen koira on yksilö. On niitä paimenlinjaisiakin ihan eri tyyppisiä.
Kauhen tyyriiksi kyllä tulis, jos päättäisitte oikeesti ruveta treenaamaan paimennusta. Tai kun jos miettii et joutuis jokaisesta toko tai agitreenistä maksamaan sen n.25 e niin... Tuohon mulla aina kaatuu mun paimennusajatukset Kaapon kanssa. Ei sitä ois varaa jatkaa :(
VastaaPoistaJoo, paimennus on kyllä siitä harrastuksena ihan maailman ärsyttävin, että se maksaa niin törkeästi ja kun siellä sitten kuitenkin pitäisi käydä enemmän kuin se kerran puolessa vuodessa. Samalla kun samalla miettii oikein-väärin kysymyksiä miettiessä niitä paimennusharrastuksessa käytettäviä lampaita ja sitä, että oikeasti työskennellessä koiralla olisi paimennettavana vähintään kymmenkertainen määrä niitä eläimiä kuin monessa treenitilanteessa, niin ei kuulosta erityisen houkuttelevalta harrastukselta. Mutta toisaalta, kyllä se sitten palkitseekin, on niin mahtavaa touhua kaikin puolin. Ristiriitaista!
VastaaPoistaJa Osmo on maailman söpöin nallekarhu <3
Tulin nyt tänne kommentoimaan tätä paimennusasiaa, kiitos kommentistasi mun blogiin. :)
VastaaPoistaNäyttelylinjaisen kanssa paimentaminen on vähän kinkkinen juttu ja varsinkin etukäteen sen arvioiminen, kuinka pitkälle koiran vietti voi riittää. Itse en paljoa perustaisi siitä onko suvussa jotain paimentaneita yksilöitä vai ei, koska ne on kuitenkin yleensä ottaen niin yksittäistapauksia, että paimennusvietin periytyminen on ihan arpapeliä. Näyttelylinjaisten kasvatuksessa on keskitytty kuitenkin niin erilaisiin asioihin, että vaikka jotain paimennusviettiä periytyisikin, niin jokin toinen koirassa vahvana oleva ominaisuus (esimerkiksi kovuus tai terävyys) voi tehdä paimennuksesta tosi hankalaa jollei mahdotonta..
Sitten taas se, että kuinka paljon voi sanoa siitä miltä koiran tekeminen näyttää aluksi... Itse olin aina tosi epävarma Jerikosta, kun en tiennyt miltä homman pitäisi näyttää.. Kyselin aina Marikalta (Klossner), että miltä se näyttää ja kannattaako jatkaa, koska itsekään en halunnut tuhlata omaa tai kenenkään muunkaan aikaa, enkä "kiusata" lampaita turhaan jos meno on aivan toivotonta. Kuitenkin useampikin kokenut paimennusihminen sanoi mulle jo meidän alkutaipaleella, että uskois Jerikon pystyvän ajamaan 2-luokan radan. Näin jälkikäteen, kun joskus katsoin Jerikon ensimmäisen treenin videota, niin täytyy sanoa että itsekin yllätyin kuinka hyvältä se näytti. Kyllä siinä jo näki, että on Jerikolla jotain viettiä olemassa, mistä sitten onkin periytynyt.
Olen kuitenkin nähnyt sellaistakin, että aluksi tosi vakuuttavalta näyttänyt näyttelylinjainen, ei sitten kuitenkaan ole kehittynyt riittävän pitkälle, että pystyisi kisarataa ajamaan. Vietti ei vaan riitä esimerkiksi irtoamaan edes 1-luokan hakumatkan päähän tai jos riittää siihen, niin saalisvietti iskee päälle jossain muussa kohtaa kun koira kokee epävarmuutta tmv..
Paljon riippuu siis siitä, kuinka paljon arvostat paimennusta ja mitkä on tavoitteet. :) Jos haluat päästä ajamaan 1-luokan rataa ja tavoitteena esim. PPR1-tunnus, niin treenata pitäis varmaan vähintäänkin kerran kuussa (niin harvoin me treenattiin aluksi, mutta sanoisin että mieluummin vähintään kerran parissa viikossa) vuoden ympäri. Rahaa ja aikaahan siinä palaa. :D
Jos on mahdollista saada joltain kokeneelta arviota Osmosta niin kannattaa kysyä, mutta tietty ottaen huomioon, että jos kysyy siltä kenelle maksaa treeneistä, niin arviot voi olla hieman ruusunpunaisilla väreillä väriteltyjä, ettei asiakkaat lopu... ;) Parashan olis jos sais jonkun ihan ulkopuolisen arvion, niin kuin mäkin sain aluksi. Silloin vois jollain todennäköisyydellä tietää, että onko se paimennus ajan ja rahan hukkaa vai olisiko kisarata realistinen tavoite.. :)
Se täytyy vielä kyllä sanoa, että rehellisesti sanottuna 1-luokan rata on kyllä mahdollista ajaa läpi hyvin vähäisilläkin vieteillä ja tottiksella, mutta ei se silti itsestäänselvyys ole. Olen nähnyt 1-luokan rataa ajettavan läpi partacolliella (SPKY:n rata) tai sitten bortsun kanssa hyvin vähällä treenillä kaahotuksella ja vähän tuurillakin. Jos tittelit on se tärkein motivaattori, niin ei siinä kai mitään, mutta mielestäni se on jo vähän väärin lampaita kohtaan, että kauheella kiireellä mennään kisaradalle ja pistetään lampaat juoksemaan oikein kunnolla.. :(
Poista